Mu námma lea Outi. Mun lean golbmalogi jagi buoris. Mun ásan Roavvenjárgas. Mun lean riegadan cakcamanus. Mun ráhkistan Jesusa.
Buore beaivvi. - Ipmel atti. Mii gul'lo? - Giitu, ii mihkege. Busse boahta. Mana dearvan. - Baze dearvan. Eale dearvan.
Tuon verranko jäi käteen vuoden opinnoista? No, on siitä jo aikaa ja täälllä etelässä ei sápmegiella ole kovin käytetty kieli. Noista Outin lauseista ymmärsin neljä viidestä ja viideskin selvisi sanakirjan avulla.
Noihin pari viestiä takaperin Outin mainitsemiin luterilaisessa kirkossa tuttuihin latinan fraaseihin lisään Agnus Dein. Noiden lisäksi muistan kirkollisesta latinasta Pater noster, Ego absolvo ja Pax vobiscum. Ja muista latinan fraaseista: Carpe diem. Quo vadis? Veni, vidi, vici. O tempora, o mores. Vade mecum. Nomen est omen. Festina lente. In vino veritas.
Koulussa luin ruotsia ekana kielenä, siis kolmannelta luokalta. Silloin opeteltiin runo, jonka osaan vieläkin. Tre små troll, de leker med en boll och bollen är av guld, de heter Tripp, Trapp och Trull. Muutamaa vuotta myöhemmin ruotsinope kuulusteli jokseenkin jokaisella ruotsin tunnilla tämän: Efter alla vems-ord har adjektivet a, men substantivet står i kort form, obestämd form, utan artikel. Kaikkea sitä jääkin koulusta mieleen.
Saksaakin olen lukenut nykylukion kuusi kurssia ja yliopiston kaupallisen saksan 3 ov - ja sujuvimmin osaan kaksi lausetta, jotka eivät ole koulusta peräisin: Auf dumme Fragen antworte ich nicht. Die Kuplung des Autos ist kaputt. Saksaa puhun vain vähän ja kankeasti ja puhutun ymmärtäminenkin on aika heikkoa - huomasin, kun viime talvena kerran kävin in der deutschen Gottesdienst. Kirjoitetusta tekstistä saa enemmän selvää.
Islanniksi osaan edelleen esitellä itseni ja tervehtiä: Ég heiti Deemas. Ég er frá Finland. Ég tala finsku. Godan daginn. Vertu sæl. Hvað segirðu? Allt gott. Bless. Við sjáumst á morgun. Jonkin verran saan kirjoitetusta islannistakin selvää, jos aihe on tuttu ja kieli helppoa.
Eesti keelt räägin vabalt. Hauskoja virolaisia lauseita on tietysti ne, jotka suomalainen arvaa iloisesti pieleen - ja niitä riittää. Seal sammuvad Soome turistid. Lähme linna. Olin eile pulmas. Viiner on toores ja mage. Ruumid on koristatud. Küll on julge mees.
Englannista ja venäjästä ei ole jäänyt mieleen mitään erityistä. Englantia osaan jotenkin, mutta huonosti. Venäjää olen osannut hyvin, mutta unohtanut autuaasti lähes kaiken. No, tervehtiä osaan ja tiukan paikan tullen Latviassa tilasin koko seurueen kahvit ja muut virvokkeet venäjäksi, kun myyjä ei kerta kaikkiaan mitään muuta kieltä osannut. Yksi venäjän juttu tuli mieleen, tosin ei venäjäksi: "ensin safkataan ja sitten otetaan uusinnat". Venäjäksi syödä aamiaista on šafrakat ja syödä lounasta úšinat. Espanjaksi en taida osata sanoa enää yhtään mitään. Por favor. Por qué?
Latviaa en ole opiskellut, mutta turistikielestä on jäänyt mieleen jā, nē, paldies, lūdzu, ja numerot viens, divi, tris... septini... divini, desmit. Muutama numero unohtunut välistä.
Meänkielisiä evankeliumeita olen lueskellut. Eniten on huvittanut Johanneksen evankeliumissa sanat "Älä sie, vaimo, tähhään tuki"... (Joh. 2:4)
