Hmh. Ehkä edelleen uskon sitä psykiatrian ylilääkäriä, joka totesi, että savolaisuus ei ole synti, mutta haitta se on.
Jotain siitä todistaa jo se, että tässä on jokunen sivu tätä tekstiä, ja varmasti vähintään puolet viesteistä koskee savolaisia.
Äidin mies on kummallinen savolainen. Siis syntyjään sellainen, mutta muuttanut 5-vuotiaana Helsinkiin ja pistetty ranskalaiseen (!) kouluun jo sillä iällä, joten puhuu ranskaa erittäin hyvin, koska on käynyt koulunsa sillä kielellä. Koska ite osaan ranskaa niin huonosti, niin olen jäävi sanomaan mitään siitä, että viäntääkö se ranskaaki savolaisittain.
Se puhuu välillä mie, kesälomalla on Punkaharjulla ja Puruvesi-lehti tulee päivittäin Rovaniemelle tilattuna. Valmistui 23-vuotiaana varatuomariksi ja hoitaa asianajohommia työkseen ja antaa ihan helsinkiläisen vaikutelman. Mutta vapaalla siinä on paljon savolaista.
Kouluaikanaankin olivat aina lomat Punkaharjulla.
Tulivat Punkaharjulta äidin kanssa pari viikkoa sitten, suostuin maistamaan muikkukukkoa eka kertaa. Se oli yllättävän hyvää, näyttää vain karmealta.
Karmealta näyttää asianajajan käsialakin, se kun on vasuri, joka on pakotettu siellä koulussa kirjoittamaan oikealla kädellä, ja se on aivan ihmeellisen näköistä nyherrystä, mutta ei se osaa vasemmallakaan kirjoittaa sen paremmin tai senkään vertaa, vaikka muuten tekeekin kaikki pienet tarkat hommat vasemmalla. Mielenkiintoista.
Siis se, että sen ranskalaisen koulun ja oikeustieteen koulutuksen jälkeen siinä on vieläkin niin paljon savolaista, ja että toisaalta se ei näy työhommissa. Korkeintaan siinä, että se on niin umpikiero savolainen, että siksi se voittaa jutut 95-prosenttisesti.
Onnistuu aina muljauttamaan asian niin päin.
Outi
