18-vuotias tyttö joutunut yhtäkkiä psykoosiin ja jouduttu viemään poliisin avulla hoidettavaksi. Herra, kirkasta hänen mielensä jälleen ja anna voimia perheelle sekä taitoa toimia oikein. Auta, suuri Parantaja.
Dde, muistan sinua. Isä antakoon sinulle levon ja rauhan. Karolotalle rukoilen myös Isän sylin lämpöä ja Hänen kasvojensa valoa.
Vaivaisukki ja perhe ovat rukouksissa. Herra johdattakoon teitä ja antakoon luottamuksen ja uskon tulevaan, haavojen paranemisen.
Outi, jolla on samat rukousaiheet edelleen voimassa.
Tuon itseni tänne taas. Jotenkin en osaa rukoilla omien asioitteni puolesta enää. En tiiä, miksi. Mutta onneksi te olette olemassa.
Arjenhallinta on melkoisen hukassa. Nukkurytmi on sekaisin ja puuttuu. Lääkkeitä menee enemmän kuin resepti sanoo. Taloudellinen tilanne on melkeinpä katastrofaalinen, tässä tarvittaisiin jo pientä ihmettä. Pitäisi tehdä muutama tähdellinen kansio ja seurantavihko jatkoa ajatellen, mutta kun en saa aikaan. Ja tämän päivän ihana tapaaminen tärvelee pari seuraavaa päivää, toipuminen kestää. Minusta ei ehkä huomaa masennusta, ahdistusta ja kipuja päällepäin, mutta ne ovat olemassa ja velkovat saataviaan pari seuraavaa päivää. Ja velkomisesta puheenollen täytyy pyytää esirukousta senkin puolesta, että velat ja laskut pystyisi hoitamaan erämaksuina ja että saisin itseni kuiville tästä. Ja että jollain ihmeellä saisin rahaa sen verran ylimääräistäkin, että saisin sen talvitakin ensi vuodelle hankittua. Tai kaksikin tarvitsisin. Että saisin hankittua tarpeellisen ja osaisin jättää turhan. Terveydenkin puolesta pyydän esirukousta, nilkat eivät taas mahdu enää kenkiin kunnolla. Selässä on kipua kovasti. Moni vika vaikeuttaa elämää. Masennus tekee kaiken hankalaksi, ei vain pysty, vaikka haluaisi pystyä. Herra, auta. Sinä yksin voit. Ja Sinä voit lähettää ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan. Vietkö taas ahtaalle, jotta oppisin luottamaan Sinuun? Annatko minun kävellä yksin haluamaani suuntaan kuuntelematta, jotta voit yhä uudestaan löytää tämän eksyneen lampaan jostain umpikujasta?
Outi
Kiitän jokaisesta kirjeestä ja postikortista, joita tipahtelee postiluukusta. Ette taida arvata, kuinka paljon ne kannattelevat, vaikkei edes olisi keksinyt mitään sanottavaa. Ne kantavat siunausta mukanaan, koska ne lähtevät välittämisestä. Olen kiitollinen Jumalalle, joka antaa teille sydämelle asioita. On ihan omituista, että postikorteilla on niin paljon merkitystä, mutta mie rakastan niitä.
Eivät ne tuo takkia päälle eivätkä rahaa tilille, mutta iloa ne tuovat ja tunteen, että olen olemassa.
Sen verran on jo vastausta tuohon saatu, että toivottomuuden suosta käsin sain maksettu viisi pakollisinta maksua: ajoneuvoveron, puhelinlaskut kolmelta kuukaudelta ja netti kahdelta kuukaudelta (ihme, etteivät olleet vielä katkaisseet näitä...
) ja toukokuun vuokran. Lisäksi sain laitettua sähköpostia sosiaalitoimeen omalle työntekijälleni (automaattivastaus: lomalla), sen sijaiselle (sama vastaus), isännöitsijälle (sama vastaus), vuokranantajalle (ei vastausta) ja perintäfirmalle (ei vastausta) ja toisellekin perintäfirmalle (ei vastausta). Ulosottovirastossa sentään vastattiin ripeästi ja ystävällisesti ja saatiin iso velka purettua kuukausittain maksettavaksi. Meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Paljon vielä pitäisi järjestyä, mutta hyvässä alussa ollaan. Näyttää jopa siltä, että tuon ulosottoviraston kiltteyden vuoksi säästyn maksuhäiriömerkinnältä. Kiitos Jumala.
Outi
