Johdatus

[vaivaisukko]

Kyllä Jumalan johdatus on ihmeellinen asia. Vaikka muut sanoisivat mitä, niin silti on sisäinen varmuus siitä, että se, mitä on tekemäsäs, on oikein ja Jumalan tahdon mukaista

Sisäisen varmuuden mainitaan usein olevan yksi Jumalan johdatuksen tunnusmerkkejä. Varmasti niin onkin. Mutta entäs jos sisäinen maailma sattuu olemaan niin rempallaan, että kaikenlainen varmuus on mahdotonta?

[västäräkki]

Kyllä Jumalan johdatus on ihmeellinen asia. Vaikka muut sanoisivat mitä, niin silti on sisäinen varmuus siitä, että se, mitä on tekemäsäs, on oikein ja Jumalan tahdon mukaista

Sisäisen varmuuden mainitaan usein olevan yksi Jumalan johdatuksen tunnusmerkkejä. Varmasti niin onkin. Mutta entäs jos sisäinen maailma sattuu olemaan niin rempallaan, että kaikenlainen varmuus on mahdotonta?

Kai se kunkin sisäinen varmuus pitää suhteuttaa omaan elämäntilanteeseen ja luonteeseen. Joskus se voi tuntua heikommalta, jos on kovin sekavaa. Tai sitten ei..

[vaivaisukko]

Jotenkin vain tuntuu oudolta, että johdatus tai sen kokeminen olisi kiinni omasta elämäntilanteesta tai luonteesta. Onhan Jumalalle mahdollista puhua jokaiselle siten kuin kukakin voi ymmärtää. Vai jäävätkö perusturvattomat tai sulkeutuneet tai jotenkin sisäisesti vammautuneet ilman johdatusta?

[dde]

Jotenkin vain tuntuu oudolta, että johdatus tai sen kokeminen olisi kiinni omasta elämäntilanteesta tai luonteesta. Onhan Jumalalle mahdollista puhua jokaiselle siten kuin kukakin voi ymmärtää. Vai jäävätkö perusturvattomat tai sulkeutuneet tai jotenkin sisäisesti vammautuneet ilman johdatusta?

Tietenki, jos Jumala on perseenreikä... niinku toki välillä vaikuttaa, minusta ainaki. Mutta toisaalta, olisi sekin kummallista, jos ihmisillä olisi kaikilla samanlainen kokemus Jumalasta. Minun mielestä hengellisyys on ihmisessä yhtä yksilöllinen ja yhtä kiinteä osa ku käsi tai jalka, jokasella omanlaisensa, vaikka yhteisiä piirteitä on paljonkin. Eihän siitäkään mitään tuu, jos koittaa ahtaa toisen kenkää jalkaansa, kolme numeroa liian pientä.... samankaltanen juttu minusta, jos vaaditaan yhdenlaista uskoa tai kokemusta Jumalasta. Jos itelle haluaa kengän, niin eihän naapuria oteta sovittamaan sitä  Minusta se on juuri sitä vapautta, johonka Kristus  vapautti. Ei tartte ite koittaa mukautua, saa olla vaan.

[vaivaisukko]

Jotenkin vain tuntuu oudolta, että johdatus tai sen kokeminen olisi kiinni omasta elämäntilanteesta tai luonteesta. Onhan Jumalalle mahdollista puhua jokaiselle siten kuin kukakin voi ymmärtää. Vai jäävätkö perusturvattomat tai sulkeutuneet tai jotenkin sisäisesti vammautuneet ilman johdatusta?

Tietenki, jos Jumala on perseenreikä... niinku toki välillä vaikuttaa, minusta ainaki. Mutta toisaalta, olisi sekin kummallista, jos ihmisillä olisi kaikilla samanlainen kokemus Jumalasta. Minun mielestä hengellisyys on ihmisessä yhtä yksilöllinen ja yhtä kiinteä osa ku käsi tai jalka, jokasella omanlaisensa, vaikka yhteisiä piirteitä on paljonkin. Eihän siitäkään mitään tuu, jos koittaa ahtaa toisen kenkää jalkaansa, kolme numeroa liian pientä.... samankaltanen juttu minusta, jos vaaditaan yhdenlaista uskoa tai kokemusta Jumalasta. Jos itelle haluaa kengän, niin eihän naapuria oteta sovittamaan sitä  Minusta se on juuri sitä vapautta, johonka Kristus  vapautti. Ei tartte ite koittaa mukautua, saa olla vaan.

Hyvä, dde! Käytännössä vain tuppaan katselemaan ja sovittelemaankin toisten kenkiä kun en omianikaan löydä.

[dde]

Samaten, mutta kun ei mee niin ei mee (onneksi) 

[pajulintu]

Hyvin kirjoitettu, dde! Allekirjoitan ehottomasti; "ei tartte itte koittaa mukautua, saa olla vaan". Amen.

[Mamselli]

Taas tajusin miten mua on johdatettu! Ihan huvittaa, että on sitä menty ku pässi näkymättömän narun päässä.

[västäräkki]

Tässä rukousvastausta odotellessa voinkin palautella mieleeni paria johdatuskokemusta ja jakaa ne samalla teidän kanssanne

Toinen on parin vuoden takaa. Olen tästä varmaan avautunut silloinkin, mutta kuka sitä enää muistaa. Olin siis kesätöissä Italian-vaihtovuoeni jälkeen. Olin hirveän väsynyt jo ennen kuin työt alkoivat ja tulin tietysti väsyneemmäksi koko ajan. En muista, oliko se heinäkuuta, kun minulla piti olla yhdentoista päivän työputki ja olin jo aivan poikki ensimmäisinä päivinä. Noh, sitten olin ajamassa pyörällä töihin erään aamuna..ja kaaduin. Minulla oli jalassa ikivanhat, jo löystyneet sandaalit. Jalka lipesi ja kaaduin vasemman kyynärpääni päälle(olen oikeakätinen). Sitten ambulanssiin vaan(ei piipaata ). Käsi ei murtunut, mutta sain sairaslomaa! Saatoin silti kirjoittaa oikealla kädellä(vapaa-ajalla). Ja sain lomaa!

Toinen, pienempi juttu, tapahtui pari viikkoa sitten. Menin aamuvuoron jälkeen yhdeksän jälkeen pankkiin, jonka luulin aukeavan yhdeksältä. Noh, se aukeaakin vasta kymmeneltä. Harhailin zombiena ympäriinsä ja ajattelin, että en kyllä mene mihinkään kahvilaan. Jaksoin harhailla puoli tuntia, kunnes ajattelin, että nyt menen kyllä johonkin istumaan. Olin isolla tiellä, jolla oli paljon kahviloita. Näin sitten sellaissen ikävältä näyttävän sivukadun. Ajattelin, että se ei kyllä näytä sellaiselta kadulta, jolla olisi kahviloita. Jokin kuitenkin ajoi minua sinne. Ja sieltä löytyikin mitä ihastuttavin rauhallinen levähdyspaikka! Se oli ihana hetki 

[pajulintu]

Mun on myönnettävä nyt useita semmosia kertoja, joina Jumala on herätellyt ja kutsunut mua ja tavallaan johdatellut siten mua kohti tätä nykyistä minääni ja uskoani.. Pieniä juttuja elämän poluilta, monissa usko piipahtanut, kuten esimerkiksi kun mun käsi leikattiin vuosi sitten ja makoilin sairaalapedissä. Räpläilin sitä sängyn radionamiskuukkelia ja etin taajuuksia ja nyt vasta olen huomannut, mitä jumahdin kuuntelemaan puolivahingossa: Leo Mellerin puhelinlähetystä, jonne ihmiset soittelivat ja esittivät kysymyksiä Raamatusta ja arjen uskosta. Minä, pesunkestävä ateisti (tuolloin), kuuntelin ja mietin. Pohdin. Enkä tajunnut sitä kuin vasta rankan kesän ja syksyn jälkeen, että siinä oli jälleen kerran yksi pieni johdanto Jumalalta; se suunta, tienviitta.

Paljon muitakin juttuja on sattunut, jo paljon aiemminkin.

[Etsijä]

Jumalan johdatus ja kaitselmus ovat minulle tärkeitä ja keskeisiä osia uskossa, varsinkin ennen ateismivaihettani ja nyt jälleen myös. Olen kokenut johdatusta vahvana sisäisenä intuitiona, että minun tulisi tehdä jotain. Hyvänä esimerkkinä se varmuus, että minun tulisi muuttaa asumaan tälle paikkakunnalle missä nykyäänkin asun. Se päätös on totisesti kannattanut monellakin tavalla! Toinen tapa kokea johdatusta ovat olleet ne lukuisat kerrat kun olen ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja saanut kohdata ihmisiä, joita olen kaivannut ja toivonut kohtaavani.

Epäilevä Tuomas sisälläni vaan välillä muistuttaa, että kaikki voi olla sattuman satoa. En tosiaan voi tietämällä tietää onko elämässäni toteutumassa Jumalan suunnitelma vai onko kyseessä vaan sattuma ja onni (ja joskus epäonni). Mutta voin tehdä uskon hypyn ja luottaa, vaikka heikollakin uskolla, että kaiken takana on hyvän Jumalan käsi, joka johdattaa.

[pieni]

On uskomattoman helpottavaa saada luottaa siihen tietoon, että asiat menevät niin kuin Jumala laittaa ne menemään. Ja se kyky siihen luottamukseenkin tulee vain yksin Jumalalta. Miten paljon minulle onkaan annettu!

[vaivaisukko]

On uskomattoman helpottavaa saada luottaa siihen tietoon, että asiat menevät niin kuin Jumala laittaa ne menemään. Ja se kyky siihen luottamukseenkin tulee vain yksin Jumalalta. Miten paljon minulle onkaan annettu!

Kiitso Jumalalle Hänen työstään sinussa. Sinä luotat. Siinä kaikki tarpeellinen.

[Mamselli]

Nyt on sellainen johdatus menossa, että ihan polvet tutisee!

[pajulintu]

Nyt on sellainen johdatus menossa, että ihan polvet tutisee!

Hienoo! arvaankohan mie aatoksissani oikein.. ?